ELOKUVA REPOVEDEN ERAKOSTA

Huhtikuisessa aamunkähmässä, vuonna 2001, kävimme metson soidinpaikkoja katsastamassa kuvauksia varten ja jäimme Kuutinlahdelle aamukahvia keittelemään. Aluksi oli puunhakkuulla herätetty pälvelle telttansa pystyttänyt retkue. Tuli tulilla puheeksi Löppönen ja retkeläiset kertoivat hekin kuulleensa juttuja Löppösestä ja että tämän sielu vieläkin vaeltaa Repoveden metsissä. Näitä juttuja oli vuosien varrella kuultu ja mies oli ruvennut kiinnostamaan. Oli kerrottu Ruskeasalmen onkalossa majaansa pitäneen Löppösen olleen vallan ihmisarka, ohikulkijoille luolastaan oli vain vilkutellut ja että hän kulki metsissä joskus ilman rihmankiertämää. Tietysti oli mielikuvitus keksinyt vielä lisää maustetta miehen elämään.

Tarinat miehestä Repovedellä kulkiessani palasivat monasti mieleeni ja niistä kypsyi ajatus saattaa tarinat elokuvaksi. Taustatietoja hankkiessani alkoi muodostua kuva varsin mielenkiintoisesta henkilöstä: Löppönen oli muuttanut Pietarista junanlämmittäjäksi Kouvolaan. Savonradalta Löppönen oli katsellut Repoveden maisemia, joihin hän ihastui. Hän toi Loikanlahteen veneen, jolla pääsi liikkumaan vesillä. Ruskeasalmesta löytyi kalliononkalo majapaikaksi. Luonnossa hän eleli hyvin askeettista elämää, tuli toimeen mm. marjoilla. Elämää hän kunnioitti niin ettei tappanut edes ravinnokseen. Hänellä oli vimma kulkea ja löytää uutta. Mieli oli levoton kuin tarkoitusta elämälle etsien. Kesästä toiseen mies halusi takaisin korpeen. Aikana jolloin koko muu kansa pyrki sieltä pois.

Silloin, kun Löppönen ei ollut erämaissa, hänet tunnettiin ihmisten parissa viihtyvänä ja sosiaalisena ihmisenä. Löppönen oli musikaalinen ja lauloi rautatieläisten kuorossa. Hän oli opetellut steppaamaan ja harrasti luistelua. Käsistään Löppönen oli myös taitava ja hän osasi rakentaa mm. soittimia ja olipa itse veistänyt veneensäkin. Myöhempinä vuosina Löppönen vei Repovedelle myös perheensä sekä ystäviään.

Jokainen Repoveden kulkija voi löytää vähän Löppöstä itsestään. Erämaissa voi kokea ja kuulostella, puhella metsänhenkien kanssa. Saa elää kevätyötä metsonsoitimella; kesäaamua kaakkurilammella.

Löppönen ja hänen tarinansa olivat pohjana, kun lyhytelokuva Korpi – Legenda Ludwig Löppösestä tehtiin. Tarina vei mennessään ja legendaa syntyi lisää omissa mielikuvissani. Elokuva kuvattiin pääasiassa kesän 2002 aikana Repoveden maisemissa. Käsikirjoituksen lyhytelokuvaan tein minä ja ohjaus ja leikkaus on Marko Kiviojan, päärooleissa ovat Olli Laitinen ja Matti Kalevi Pasi. Kuvaus on pääasiassa Tiia Koskisen käsialaa ja puvustuksesta vastasi Niina Palin. Valaistuksen hoiti Sanna Halme ja Suomen kesä. Lyhytelokuva sai ensiesityksensä elokuun 9. päivä 2003 Kymijoki-päivillä.


                    Pekka Koskinen